Talven varalle

Muutaman päivän päästä pitäisi olla ulkotyöt tehty, näin sanoi vanhakansa. Mikonpäivänä akat pirttiin ja nauriit kuoppaan. Ei tule onnistumaan. 

Ruokaa on vielä pihat pullollaan, nauriit maassa ja potut kanssa. Teurastukset todella vaiheessa nekin. Hitaasti hyvä tulee, tai kiire. 

Hillot, hyytelöt ja muut purkitetut on toki valmiina. Pihlajanmarjat on vielä puussa, siis ne mistä meinasin hyytelöä, kuivatut on jo kuivattu. 

Kerppuja tein alkukesästä aika reilusti. Nokkosta on kuivattuna reilusti eläimille ja pakastettuna ihmisille. 

Kuivikkeena on käytetty linnuilla ja hevosilla kutterin ja turpeen sekoitusta. Pakkasilla on sitten lisätty linnuille reilusti olkea päälle. Turve on ollut virosta tuotua. Kotimaisen tuottajan turve oli joskus hävettävän huonoa ja kallista, siksi ollaan jo vuosia käytetty tuota virolaista. Yllättäen sitä ei enää saa, tarjolla on enää sitä kotimaista ja siinäkin oli pakkauskoko pienentynyt puoleen mutta hinta pysynyt ennallaan. Irtotavaraa en halua pihalle leviämään ja jäätymään. 

Olkea on jonkun verran varastossa. Muuten mennään ostokutterilla ja olkeakin saa ostamalla lisää. Turve jääköön kauppaan. 

Jee, kohta alkaa rospuutto. 

Kuplassa

Aurinko paistaa, Lilja nukkuu ja muut ovat kuka missäkin. Mulla oli omenapiirakkaan liittyvä suunnitelma mutta rojahdinkin sohvanpohjaan kahvikupin kanssa lukemaan uutisia. 

En pysy enää kärryillä kuinka monta ruumista, takaa-ajoa, terrori-iskua, sotaharjoitusta ja pommia on tällekin viikolle osunut. Meillä ja maailmalla. Välillä elämä syrjäkylällä on vähän ahdistanut, kyllä ei ahdista enää. 

Maailma sekoaa, lapsia ahdistellaan ostoskeskuksissa eikä pimeällä saa liikkua maastopuvussa. Suomi 2017. 

Paitsi täällä landella. 

Täällä ei pelota liikkua pimeässä ja jos liikun hämärissä maastopuvussa, on mulla haulikko henkisenä tukena mukana (koska jos liikun maastopuvussa, olen metsästämässä ja jos olen metällä niin kyllähän mulla silloin on pyssykin mukana)

Täällä ei tarvitse olla huolissaan lasten koulutiestä eikä kaupassa huutele perään kuin joku tuttu. 

Vaikka joskus ahdisti sisään päin lämpiävä syrjäkylä, niin nyt olen kyllä enemmän kuin onnellinen tästä valinnasta. Mua ei haittaa yhtään elää omassa eristäytyneessä hippikuplassa kaukana kaikesta. 

 Kattelen akkunasta kun ankat taapertaa auringossa, pakkaset ja varastot on aikalailla täynnä syötävää ja uutisten lukua kun vähän rajoittaa niin on aika hyvä. Ponikin ontuu vähemmän kuin eilen. 

Kaneja syntyi uusi poikue, kahdeksan pientä pomppivaista. Aika hyvällä mallilla alkaa olla lihakanikasvatuskin. Monilla kun tuntuu olleen kaikenlaista vastatuulta jänöjen kanssa, poikasia kuolee paljon. Me ollaan onneksi säästytty toistaiseksi niiltä. 

Kasvatettiin talveksi muutama kanakin lisää, toiveena olisi saada tasaisemmin ja enemmän munia. Kanarouvat ovat vähän vanhemmiten veltostuneet munintahommissa. 

Eihän nämä mitään missejä ole..

Omppuja, sieniä ja koivunlehtiä

Omppuja ei tullut yhtään omiin puihin. Ei kyllä tullut kirsikoita eikä luumujakaan. Eipä ollut yhtään pölyttäjääkään, mahtaakohan vaikuttaa ympärillä olevat pellot missä ei myrkkyjä (eiku, kasvinsuojeluaineita) säästellä. 

Haettiin omppumme kaupungista. Kaksi ikea-kassillista ja kaksi lihalaatikollista. 

Nyt on tehty hilloa, mehua, sosetta, viiniä, piirakoita.. Ihan kaikkea. Vähän ällöttää jo koko omena. 

Kuoret ja kodat tuntuu olevan jänöjen ja lintujen herkkua. Hyvä niin, ei mennyt yhtään haaskuulle omenoista. 

Kuivattiin aika paljon talveksikin eläimille niitä. 

Sieniä löytyy edelleen hyvin. Niitäkin on nyt pakastimessa ja kuivattuna vaikka kuinka ja paljon liikaa. 

Tuntuu siltä että kökötän kaiken päivää kyökissä säilömässä jotain. 

Tänään oli eksynyt perhonen seurana. 

Ja kissa. Tuli nimittäin paniikki kun kaiken tän säilömisen ja muun kohkaamisen keskellä unohdin pakastaa koivunlehdet joulusaunaan. Laita vähän silputut lehdet suodatinpussiin ja pakkaseen, jouluna voi jäisen köntin laittaa löylyveteen sulamaan ja nautiskella tuoksusta. Mä vaan olin nyt ihan törkeen myöhässä näiden lehtieni kanssa. 

Yhtä juhlaa

Nyt on syöty imelää ja suolasta niin että yrjöttää. Torppa on kuorrutettu uusilla legoilla, muovisotilailla ja muulla sellaisella sälällä mitä 5vee fanittaa. 

Vähemmän se fanittaa pikkusiskoa joka mielellään osallistuu myös täysillä juhlahumuun. 

Oli kyllä sään puolesta oivallinen viikonloppu juhlia. Sisällä. Jatkuva sade on tehnyt tästä tontista taas liukkaan saviliejun. 

Huomenna on pakkopaluu arkeen. Ikea-säkillinen omenoita odottaa. 

Kissatkin pysyy punkassa. 

Tumpuloinnin taito

Oltiin lomalla. Vuosittainen Tallinnan reissu siis.. Syötiin, juotiin, naurettiin ja laulettiin. Mulla vaan jäi aivot johonkin lomasäätöön. Ihan uskomatonta tumpulointia. Eilen katosi osa päivällistä, ankka teurastettiin tallilla ja siitä se matkusti paloiteltuna pussissa keittiöön. Matkaa alle 50 metriä, ankka yöpyi jääkaapissa marinadissa ja tadaa! Siitä puuttui toinen koipi. Ei löytynyt, ei mistään. 

Eppu täyttää huomenna 5v. Juhlimaan on tulossa jokunen kaveri ja ne sukulaiset jotka eivät ole meille suuttuneet tai muuten vaan eivät välitä juhlia pienen pojan suurta päivää. No tottakai kakkuja, herkkuja, ilmapalloja ja vaahtokarkkeja täytyy olla. Viimeaikoina on menty aika omavaraisesti, se sopii synttäriteemaan kyllä suolasen osalta mutta muuten olis hyvä käydä norkoilemassa herkkuhyllyillä. 

Kauppareissu kannattaa muistaa illalla. Aika myöhään. Ensin on hyvä kyllästää päänahka oliiviöljyllä ja uittaa lapset kurassa. Sitten onkin mukavaa lähteä perheen kesken ostoksille kiusallisen tietoisena koko perheen ulkonäöstä ja hajusta. 

Siinä lähtökahinassa on myös hyvä muistaa kesken jäänyt Pertti-pukin siirtoprojekti. Muistin huomiset synttärijuhlat kun olin viemässä Perttiä toiseen aitaukseen, jätin sen hetkeksi parkkiin kalkkunatarhan kupeeseen ja siihen se sitten toviksi unohtui.  Suoritin siirron loppuun kun tenavat jo odotti autossa, sain sitten kivan vuohen arominkin mukaan. 

Mutta onneksi sentään sataa. Pihahommat lypsyineen on aina kivaa jäätävässä tihkusateessa. 

Syksy taas..

Meillä syksy alkaa silloin kun alkaa metsästyskausi. Minä en ole metällä pariin vuoteen käynyt, lapset on loistava syy olla heräämättä aamuyöllä. Mikko on onneksi kerryttänyt riistaa kiitettävästi sekä pannulle että pakkaseen. 

Tälle lautaselle ei ole kaupasta haettu kuin risoton riisi, mausteet ja hyytelön sokeri. Tähän pyritään enenevissä määrin. 

Lilja täytti vuoden samana päivänä kun kiira/klaara-myrsky poisti meidät sähköverkosta yli vuorokaudeksi. Oli ilo huomata ettei se juurikaan haitannut. Pienemmät ei asiaa tainnut edes noteerata, vanhinta lasta häiritsi kun puhelimesta hyytyi akku. 

Synttärikahvit keitettiin risukeittimellä ja kakun ehdin tehdä ennen myrskyä. Suurin vaiva oli nostaa eläimille vedet vanhasta kaivosta. Siinäkin se isoin riesa oli kaivon sijainti, pöpelikössä keskellä niittämätöntä peltoa. Kaivo itsessään on vanha ja pitkään ollut käyttämättä, mutta se on lähdekaivo ja siinä vaihtuu jatkuvasti vesi. Täytyy joskus huvikseen tutkituttaa se vesi. Muuten meillä loppuu vedentulo torppaan samalla hetkellä kun sähköt häviää. Tontin laitamilla on myös joku vanha sadevesikaivo, kukaan ei tiedä että mikä ja miksi se siellä on mutta pätevästi se toimitti jääkaapin virkaa. 

Kyllä mulla olisi puuhaa piisannut ilman myrskyäkin. Tirriäinen yrittää taapertaa. 

Eikä se yksi lypsävä kuttukaan sitten riittänyt. Vuohia on nyt viisi. Oli melkonen homma tehdä vuohen kestävä aita. Ovat melko seurallisia eläimiä.. 

Marjastusta. 

Hevosten iltaruokintaa. 

Tallinsiivousta.. Ja tähän komboon kun lisää lapset ja supersosiaalisen varsan (ja pari ankkaa) niin toiminnan tehokkuus kärsii. 

Aikaisemmin inhosin syksyä, nykyään se taitaa olla paras aika vuodesta.