Mistähän sitä aloittaisi? Istun ruokailutilassa, nojatuolissa patjan vieressä. Kamat olkkarista on siirretty tänne ja nurkkaan on raivattu tila Empun patjalle ja tavaroille. Tyttö itse on naapurissa aamuun asti juhlimassa halloweenia, mä istun ja kuuntelen kuivatuskoneiden hurinaa ja odottelen että meidän hätävaraväliaikainen (kevääseen asti) ulkosauna lämpenee.
Tilanne on siis oikeasti varsin kettumainen ja kaoottinen. Viattomasta läntistä katossa eskaloitui varsinainen painajainen. Vakuutus kyllä korvaa mutta silti pelottaa että saako tästä enää ehjää ja tervettä taloa. Kuinka oikeesti jaksaa kevääseen asti konttisuihkua, ahtautta ja meteliä.
Torpan toinen pää on nyt muoveissa, suurelta osin purettuna ja puhaltimet töhöttää.
Sitten ne pari muuttujaa. Ekaksi kissat.
Ne osallistuu ihan kaikkeen, yleensä huonolla lopputuloksella.
Noi muovit ei montaa tuntia ollu paikoillaan.
Sitten ne muut muuttujat eli vanhat vahingot.
Kas kummaa, sielläkin tatti sanoo kukkuu. Aika helevetin synkkää.
Jännä nähdä että miten tämä tattisaaga päättyy, voipi olla että menee terveys ja talous. Jää nähtäväksi.
Jotain positiivistakin. Ei tarvii paljoo rekvisiittaa nurkkiin kun kauhutalo on valmiina ja stressi ja väsymys hoitaa sen ettei meikkiä tarvita näyttääkseen kuolleelta.
