Jännän äärellä

Tiluksilla on puhelimenvaihtobuumi. Itse nöyrryin kirjoittamaan tärkeät numerot vintagesamsungista ruutupaperille ja siitä manuaalisesti iphonen muistiin. Mies ei, tunnelma kävi niin väkinäiseksi kaikkien numeroiden kadottua että päätin vetäytyä takavasemalle hevostelemaan. Ei oo helppoo näiden uusien vehkeiden kans. 

Toisaalta onni on uudet vehkeet. Tytöltä pöllittiin puhelin mikä jäljitettiin koulukaverin kotoa. Ei hassumpaa. Tosin jälkipyykistä taitaa tulla melkonen selkkaus. 

Turkiskauluri

Makaan flunssassa. Onneksi kissat on todella päteviä sairastamaan ja lisäksi niissä on valtava lämpöarvo. Vähän tietysti karvat tunkee nenään ja suuhun mutta kaikkea ei voi saada. 

Pieniä iloja

Pikkujäbä on todella taitava heittämään. Se osuu harvinaisen tarkasti maaliin jopa huomattavan kaukaa. Taito se on sekin. Erityisen hyvin se osuu mun kahvikuppiin, legot maustaa kivasti tollasen hyvin seisseen suodatinkahvin. Koska olen ilonpilaaja, en antanut tilaa lapsen luovuudelle taaskaan. Kannellinen kahvikuppi! Parasta ikinä! Ihan nobelin arvoinen innovaatio. 

Ite sisustin.

Jouluvalotötterö on jäänyt kuleksimaan kukkapylvään päälle. Pikkujäbä käsitteli tulppaanikimpun uuteen uskoon. Onhan noi yhdessä melkonen sisustuspläjäys. Tuplakupla ja orkidea on niin nähty. 

keksejä, lunta, pelmenejä eli ei mitään järkevää.

Lunta puskee taivaalta siihen malliin ettei muuta hyötyliikuntaa tarvitse miettiä. Märkä lumi painaa valitettavasti niin paljon ettei lapsityövoimastakaan ole iloa. Lunta halusin ja sitä sain, en kehtaa valittaa määrästä. Hevosetkin saa mukavasti liikuntaa mahaa myöten hangessa kahlatessaan.

Ollaan viime viikot kulutettu miehen kanssa ahkerasti aikaa netissä. Ollaan katseltu maatiloja naapurimaasta. voi kun jotenkin saisi toteutettua muuton. Se olisi ihan parasta ikinä. Keväämmällä lähdetään paikanpäälle katselemaan. Ei tarvittaisi edes lottovoittoa, tarvittaisiin vaan ostaja tälle nykyiselle, vaan tässä markkinatilanteessa se on yhtä realistista kuin se lottovoitto.

Pikkujäbä on päässyt tutustumaan päivähoitoon, muutaman kerran kun mulla on ollut menoa niin hoito on onneksi järjestynyt tosta meidän lähipäiväkodista. Onhan sekin melkonen kokemus tollaselle mammanpojalle. Kasvaa hurjaa vauhtia sekin ja vauhti vaan tuntuu kiihtyvän.

laitan nyt tähän ylös että muistan, tein ihan törkysen hyviä keksejä. Olgan blogista bongasin cantuccini ohjeen, eilen tein ja tänään saan tehdä uudestaan kun keksipurkissa on enää muutama hassu jäljellä. http://www.kotivinkki.fi/blogit/olgan-kotona/pakkomiellekeksit

keksien lisäksi tänään ruokalistalla on pelmenejä. Niitä on taas meillä syöty jatkuvasti, jauheliha, kala, kana ja sienitäytteillä. on ne vaan niin helppoja ja hyviä. Täytteillä ja kastikkeilla niistä saa niin erilaisia ettei niihin ihan heti kyllästy. Kätevä emäntä tekisi niitä valmiiksi pakastimeen mutta epäkätevä minä en ole saanut sitäkään vielä toteutettua.

 Meidän uudessa kodissa tulee muuten olemaan valtavat kellaritilat mihin mahtuu kaikkea ihanaa. Tässä nykyisessä kun ei ole oikeen tiloja niin ei ole tullut säilöttyäkään, edellisestä talosta kaipaan vain leivinuunia, kellaria ja isoa keittiötä. No seuraavasta ne toivottavasti taas löytyy.