ole tässä nyt sitten yltiöpositiivinen.

Mun uutta positiivista asennetta haittaa pari asiaa. Eniten haittaa teinihevosen selkäongelmat. Vaihtiksena on neurologinen sairaus tai sitten vika on lannerangassa, nice! asian selvittäminen on tottakai sekä halpaa että vaivatonta. Paranemisennuste on tietysti myös ihan todella hyvä. Asiaa helpottaa myös se että tänne peränihkeelle on huomattavan helppoa ja halpaa hankkia osaava fyssari tmv. hätiin.

Toinen haittaava asia on kengät. Mä tahdon ja myös tarvitsen uudet kengät. Onnistuin bilettämään mun kivoimmat kengät tärviölle ja nyt tarvitsen uudet. Pari ongelmaa vaan tekee tästä ihan mahottoman savotan taas. Ongelma tässä on että kenkien täytyy peittää jalan päällä oleva kohta mistä useimmiten puuttuu nahka tai jos nahka on paikallaan niin siitä tihkuu verta ja törröttää irtoamaisillaan olevia nahan suikaleita. Kauneimmillaankin tämä em. kohta näyttää kuvottavalta eli se on syytä peittää myös olosuhteisiin missä useammat ovat vahvasti humaltuneita (voi olla että alan revittelemään ja lähden tänäkin vuonna baariin, ei voi tietää). Kengissä täytyy olla korko, tätä kohtaa ei varmaan tarvitse selittää. Kenkien täytyy olla kokoa 34, 35 käy jos niihin saa fiksusti tungettua geelilärpäkkeitä sisään. Kenkien täytyy myös olla sellaiset ettei ne kuori niitä viimeisiäkin nahan rippeitä mun jaloista. Muuten tää homma rokkais ihan täysillä mutta pari verkkokaupoissa vietettyä päivää läväytti mun tajuntaan sellasen ikävän asian että 35 koon kengät on nykyään mahdottomat löytää (34 en oikeasti edes haaveile löytäväni normikaupoista). Toki lastenkenkiä löytyy vaikka kuinka ja paljon, ne ei vaan nyt oikeen natsaa tähän lähtöön. mur. Muutenhan mä käytän liian isoja kenkiä, ne voi täyttää pohjallisilla ja villasukilla eikä se oo niin justiinsa mut noi hippakengät on syytä olla sopivat, ei oo kivat villasukat baarissa.

Kärpänen biojäteastiassa

Mun mielestä autossa otetut selfiet on jotenkin vähän noloja. Siitä sitten. Biojäteastiassa on ihmisennahka (toivottavasti vaan ihonvärinen lehmännahka..) sisusta, siihen kun vertaa tota mun lärvin sävyä.. Ei hyvä! Mä oon taas pakastekalkkunan värinen. Kiva.

Pikkujäbä pakkasessa

Oli pakko mennä ulos. Se viikottainen ravinnon hankintaretki nimittäin pakotti. Kylmää oli, henkiin jäätiin vastoin kaikkia kertoimia. Nyt en poistu pirtistä ennen kuin on pakko, ikävä kyllä se pakko tulee ihan kohta kun jäin sohvalle kytemään jotain joutavaa ja hevoset on pakko kohta taas herätä ruokkimaan.

Nuorena ne nykyään oppii

Pikkujäbä on nyt jo pätevämpi kuin äitinsä näiden härveleiden kans. Siihen ei kyllä paljoa vaadita koska mä olen ihan onneton, mut kuitenki aika hyvin. Tossa puhelimessa on sellanen kärpästen litistyspeli, hyvin viihtyy kissat ja pikkujäbä. Ulos ei taida viittii mennä hengailemaan ollenkaan, niin litistelköön kärpäsiä aikansa kuluksi. Neuvolantäti sais sydärin.

Tää testaa

Biojäteastian katolla vesisateessa riehakkaasti töröttävät uv-juomat saa toimia mobiilibloggaustestiryhmänä.

munat, kanat ja kukot..

Ensin oli tutun tuttu joka halusi tuoda meille neljä kanaa ja kukon talvisäilöön. No kukkohan sitten olikin planeetan varmasti vittumaisin kukko ja oikeastaan kai kanajengin varsinainen omistaja pelkäsi koko kuvatusta niin paljon että luopui kokonaan kesäkanaharrastuksestaan (mäkin kyllä pelkään sitä kukonperkelettä ja paljon). Kun seuraava kesä sitten tuli niin omistajasta ei kuulunutkaan mitään ja kanat sekä Hans-Jurgen jäi meille. Yksi kanoista otti kuoli ja tilanne alkoi näyttää siltä että Hans-Jurgen työstää ne henkiin jääneetkin hengiltä, alettiin sitten siinä miettimään kanakannan lisäämistä. Naapurista saatiin pika-apuna akuuttiin kanakriisiin muutama iänkaiken vanha maatiaiskanan raasku. Hans-Jurgeniltä meni kuuppa niin jumiin niistä uusista kanoista ettei se dorka tehnyt muutamaan päivään muuta kun kieku pilli suorana nokka kohti nurkkaa. Onneks se tokeentu siitä ja sai hoidettua virkansa niin että niitä hautomiskelpoisia muniakin tuli, ainoo että noita kanoja ei kiinnostanut hautominen palaakaan.

Mies jotenkin innostui niistä kanoista niin että hankki jopa hautomiskoneen. Siinä masiinassa se pyörittelee, kostuttaa ja puljaa niitä munia. Yksi setti onnistuikin jo, sen seurauksena meillä on nyt Hans-Jurgen ja kolme teinikukkoa, yksi teinikukoista on Hans-Jurgen 2.0. Hautomishomman ideana oli alun perin saada tuoreempia kanoja (noi on niin vanhoja ettei ne enää oikeen muni) ja uusi kukko. Uusi kukko siksi koska Hans-Jurgen on oikeasti ihan psyko, huomattavan aggressiivinen ja ikäväluonteinen ja se pahuuttaan rikkoo lämpölamppujakin ihan työnään. Oikeesti se vaan on niin onneton lentämään että räpiköidessään orrelta alas, se onneton pajahtaa päin seinää tai sitä lamppua. Halusin nyt kuitenkin lisätä ne lamputkin sen syntilistalle perustellakseni itselleni että on ihan oikeen ja ansaittua kutsua ystäviä kylään syömään kukkoa viinissä.

Laitoin satulan topattavaksi ja sitä hakiessa tuli puhetta kanoista. Siltä reissulta tuli kotiin satulan lisäksi kennollinen munia. Silkkikanan ja helmikanan sellaisia, ne on nyt hautuumassa. Toivotaan jotta onnistuisi, ne silkkikanat on ainakin ihan hauskoja (ne on niitä räjähtäneen näköisiä).

                                                      Hans-Jurgen 2.0

Mut nyt on sellainen tilanne että kanalaan on rakentumassa ruuhka ja koska Hans-Jurgen 2.0 on jo riittävän iso poika ottamaan kukon perustehtävän haltuun niin viikonloppuna on Hans-Jurgenia viinissä, kaverit kutsuttuna ja mä alan just kuukkeloimaan reseptiä

normipäivä

Ratsastin eilen, paleltumien takia en uusinut samaa virhettä tänään. Säästyneen ajan käytin tutkaillen italian ja espanjan kiinteistömarkkinoita. Neljän hujakoilla viime yönä loppunut polttoöljy ei ainakaan vähennä kiinnostusta muuttaa johonkin lämpimään. Mies oli melko kireä ja harvasanainen kommentoidessaan tätä öljyepisodia. Siinä projektissa oli jotain vastatuulta, liittyen jäätyneisiin pumppuihin ja varakannuihin, en kyselly yhtään enempää ettei vaan käy niin että pirtin lämmittäminen uudelleen organisoituu meikäläiselle. Mies kannatti myös muuttoa pois täältä jääkarhun hanurista.

Jäiseltä näyttää torpan nurkat.

Hevosetkin alkaa huurtumaan. Mä luulen et nääkin haluais italiaan, ainakin ton harmaan otan mukaan.. tai ehkä molemmat, mut harmaan ehdottomasti. Kanat ja lampaat ei lähde, varmaan italiasta saa uudet tilalle jos sattuu haluamaan.

Tässä olis tätä mun taattua talvityyliä. Kevensin vähän asustusta kun kuitenkin vaan 15 pakkasta niin tulee pilkkihaalarissa hiki kun oikeen tarmokkaasti paskaa mättää. Talon ja tallin välisen siirtymän pystyy just ja just suorittaa vähän kevyemmissä releissä.

Nääpiöt sattu kans kameran eteen, isompi otti pikkujäbästä napakan niskalenkin niin sain oikeen yhteiskuvan.

Ja sitten pikkujäbä edestä ja takaa. Takaa on tukka vähän rypyssä päikkäreiden jäljiltä.

 Ja etupuolella havaitsin jäänteitä banaanista (kulmakarvassa ja tukassa) sekä jotain joka etäisesti hajun ja värin perusteella saattoi olla bolognesea (poskissa ja nenässä)

tyylistä ja sen tajusta

Mun päässä on jauhanut koko päivän kuka muu muka ja siinä se kohta jos ette mun tyylii tajuu, se tarkottaa ettei sulla oo tyylitajuu on saanut mut tyrskimään joka kerran kun satun vilkasemaan peiliin. Oman tyylini kulmakivet on tällä hetkellä pilkkihaalari, toppahousut ja erilaiset lämpökerrastot. Pyhäkäyttöön tilasin varustelekasta jonkun serbokroatialaisen lapsisotilaan hankitakin. Rumahan se on kuin perkele mutta lämmin ja onneksi täällä peränihkeellä se ei oo ihan niin justiinsa kuin tyylittömältä sitä näyttää. takin kuvatuksen luoman tyylin kruunaa samasta putiikista tilatut toppadongarit, ihan yhtä tyylikkäät kuin takkikin, alhaalta kapeat ja ylhäältä tosi leveet. Mun pipoon tarttuu ihan järkky määrä heinää vaikka vaan kävelis heinäpaalin ohi, eli parhaimmillaankin näillä keleillä näytän olkihattuun puetulta army-vihreältä kuukunanmunalta. Muutenhan toi pilkkihaalari menis kylilläkin mutta se on vähän liian biohazard, se alkaa haista jo niin hevoselta ja siltä ihan itteltään etten viitti.

Jännittää jo nyt että kuin ämmän käy kun töihin tarttis lähteä ja pukeutua niin kuin ihmiset tapaa pukeutua, siis ne tyypit jotka eivät näytä pitkän linjan mentaalipuolen moniottelijoilta jotka ovat karanneet osastolta.

Itseäni kiduttaakseni lueskelen muotiblogeja, siis mitä hittoa! miten ne sen tekee? miten ne onnistuu aina näyttämään ihmisiltä näillä pakkasillakin, tukatkin tyylikkäinä eikä niillä roiku jääpuikkoja nenäkarvoista. Mä haluun kans! Siinä oliskin taas sitä tavoitetilaa tälle vuodelle, sehän menis uv-lupauksestakin (ja nehän nyt aina rikotaan eli vaikka menis vähän käteen niin ei haittaa). Viimevuoden uv-lupauksena päätin opetella irrottamaan auton piuhasta jo kotipihalla, ei ollu kerta eikä kaksi kun ihmettelin että joko nyt biojäteastia on tullut tiensä päähän. Ihan tolkuton kolina alustasta (ja kuskilla leposyke 700 ja tuskanhiki valuu pitkin selkää, siinä kun on aina vähintään tonni selälään kun volvo kiukuttelee) joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui lohkolämppärin johdoksi. Muutaman kerran kerkesin useamman kilometrinkin köröttelemään ja vasta perillä havaitsin piuha ongelman. Näyttää vahvasti siltä että jotain on opittu. Nyt kun tätä talvea on piisannut jo toista viikkoa niin kertaakaan ei ole naru unohtunut irrottaa. Hyvä minä!

pikkuelukat sen sijaan pysyy pirtissä ja tekevät kasoja, ilmeisesti maksimoidakseen lämmitystehon.

see no evil, hear no evil, speak no evil.

otsikossa päivän mietelause.

Nyt kun keski-ikä (onkohan inasen yli 30 jo keski-ikä?) alkaa uhkaavasti raapimaan ovea, pihalla paukuttaa pakkasta perkeleelliset lukemat ja muutenkin sunnuntaina saa enemmän vaan olla, on aika miettiä elämän syvintä olemusta ja etsiä sitä sisäistä rauhaa.. ja miten se nyt menikään.no ne kolme viisasta apinaa ei asu meillä, eikä strömsössä ole lapsia eikä eläimiä (ihan syystä, ne tärvelee ne kaikki strömsöläiset värinät sekä aiheuttaa epäjärjestystä, tuhoa ja eritteitä matoille), joten ehkä lykkään sen sisäisen rauhan etsimisen johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen ja keskityn vaan säilymään järjissäni. Tolkun säilymisessä auttaa kyllä ihan mahdottoman paljon katkeamattomat yöunet! pikkujäbä vetää unta kuulaan yöt läpeensä ja ihan heittämällä! kolme hurraa huutoa omalle makkarille ja pimennysverhoille!

Sentään kävin nääpiöiden ja muiden surevien omaisten kanssa kävelyllä. Ympärilleni käärin kaikki mahdolliset käärinliinat ja silti jouduin pohtimaan alaraajojen amputaatiota, tai siis lähinnä sitä työkalua mikä olisi kätevin siihen. Hahmottelin mielessäni auvoisaa tulevaisuuttani jossain ligurialaisessa oliivilehdossa, tietysti siihen kuuluu myös oma viinitarha, mun täytyy tosin ensin opetella juomaan viiniä, sekään ei ole ongelma kunhan vaan opettelen valmistamaan viiniä mikä maistuu halpissiiderille tai skumpalle.

Alkaa toi ulkomaille muutto houkuttelemaan jatkuvasti vaan enemmän. viimeisenä ketutuksena autoilun verotus ja jätevesiviemäri. Tähän jumalanhylkäämään kyläpahaseen tehdään jätevesiviemäriä joka tulee maksamaan ihan helvetisti. Eilen potkin biojäteastiaa via dolorosaa pitkin kohti etelää (ajoin lahden motaria meitin perhevolvolla siis) ja pohdin mielessäni että kohtahan tässä saa pysähtyä niille P-alueille (ne mestat siinä järvenpään ja mäntsälän hoodeilla minne kukaan ei uskalla pysähtyä) matkan varrelle myymään hanuria että saa matkakassan stadiin asti kasaan.

ei siis kovinkaan syvällistä ollut ajatustoiminta tänäänkään. meinasin kuitenkin pitää teemaviikon, otsikon mukaan siis. ehkä löydän sisäisen valon noudattamalla apinoiden viisautta. Ensin kuitenkin yritän löytää nokkahuilun, itsenikin suureksi hämmennykseksi tässä kyläpahasessa koululaitos elää edelleen vahvaa 50-lukua, pennut opettelee soittamaan nokkahuilua, minkä pesäpalloilulta ja yleisurheilulta ehtivät... ;)

Hevosia kuvittelen liikuttavani vasta kun selviän siitä ilman paleltumia ja panacodia, tekee reumanraiskaamalle rangalle gutaa nää pakkaset. Lienee tarpeetonta mainita etten oikeen lämmennyt reumatohtorin suosittelemalle kuntoutusjaksolle, tai siis ensin kyllä lämpenin kun kuvittelin sen sisältävän kaikkea kivaa, hierontaa, höyrysaunoja ja muuta mukavaa. Onneksi älysin kysyä tarkemmin ennen kun suostuin mihinkään, hitto, kylmähoitoja rankareumaatikoille. no thanx!

Kissakin niin tykkää kun halitaan. Nyt se kyllä viihtyy pirtissä ja sylissä.. jotain positiivista siis näissä keleissä!

halleluja kotirauha!

siinä alkaa paatuneinkin parisuhde rakoilla kun aviovuoteen kupeeseen on ankkuroitu pikkujäbä joka karjuu pilli suorana yöt läpeensä. se ei vaan nuku, ei vaikka tekis kaikki temput mitä google löytää kello 02.43 hakusanalla "lapsi ei nuku", tassuhoidon voi työntää hanuriin, pidä siinä kättä selän päällä kun pikkujäbä nakottaa pystyssä kun pronssiveistos, seuraavassa kohdassa lapsi rauhottuu ja sitten otetaan käsi pois, joo ei tää, se edelleen nakottaa pystyssä ja huutaa just niin paljon kun keuhkoista lähtee (ja niistä lähtee paljon). on kokeiltu kaikki ja vähän vielä enemmän. Pikkujäbä sammuu ihan kohtuu sovinnolla siinä kasin kieppeillä ja siinä kohtaa kun kyseisen kammarin muut asukkaat alkaa edes miettimään pahnoille vetäytymistä niin pikkujäbä aistii sen ja niin on taas sokka irti tässäkin onnelassa.

 pari viikkoa meni niin että hyvinä öinä nukuttiin 4 tuntia ja huonoina 2, sekin tietysti kahdessa pätkässä, että tarttis varmaan keksiä jotain, voi olla vähän tiukkaa painaa duunia ilman unta. ei siinä, yhtenä yönä kahen pintaan päätettiin josko kokeiltais tuuppaa pikkujäbä omaan kammariin. otettiin pinnasänky kantoon, pikkujäbä kainaloon ja tuumasta toimeen. mä olisin voinu laittaa kaikki taalat likoon sen puolesta että nyt me menetettiin ne viimesetkin tunnit unta. musta tuntuu että pikkujäbä skabaa kaikkia kertoimia vastaan. nyt se nukkuu yöt, se on nukkunut jo kolme yötä putkeen! ja yhessäkään niistä googlen osumista ei ollu puhetta tälläsestä, se mitään tassuhoitoja halunnu vaan hänen herkät feng shuit vaatii täydellistä pimeyttä ja hiljaisuutta.

sellanen päivänsäde toi meitin iltatähti, pikkujäbä. siskonsa on kans huono nukkumaan mut pikkujäbään verrattuna ihan kevyttä kauraa.

remppahommia strömsöstä

On ollu melkosta remontin tarvetta yhdessä jos toisessa nurkassa tässä meitin pirtissä. Tuoreimmillaankin liikutaan vahvasti ysärillä, riekaleiset nalletapetit kyllä tavallaan luo sellasta tiettyä kivaa idylliä makkariin.. mut silti, ja ne nallet on vielä ihan kesyä kamaa. Tätä torppaa ollaan asutettu nyt pari vuotta ja ollaan remontista jauhettu ja jauhettu ja jauhettu, mut jotenkin edellisen rempan autuaat muistelot sai lykkäämään hankkeen johonkin tulevaisuuteen. Vaikka tätä remonttia ei (tai siis sen aloitusta, keskenhän se vieläkin on) onnistunut raiskaamaan alkoholisoitunut appiukko (appiukko on nykyään niin spurguuntunut ettei sen ilmestyminen tänne susirajalle ole luojan kiitos kovinkaan todennäköistä) eikä mikään muukaan ukko (oma sellanen missasi alkukarkelot vedoten metsästysasioihin ja katoamalla jänkhälle) niin kaikki muut mahdollisuudet täydelliseen epäonnistumiseen oli toki olemassa.. ja se jos joku on ajatuksena tosi uuvuttava.


 mut sanoista tekoihin ja siitähän se ajatus sitten lähti, onnistuin repäsemään belgian kokoisen palan tapettia (lähes vahingossa) seinästä ja ajattelin sitten et kyllähän nyt kuka tahansa kädellinen osaa maalata (tai sitten ei). ei sitte muuta kun loputkin tapetit pois seinästä ja maalikauppaan, shampanjahan on hyvä sävy ja toimii aina (maalimyyjä tunnisti idiootin ja myi mulle ihan saatanallisen tonkan sitä maalia). tottakai mä ehdin pikkunääpiön päikkäreiden aikana maalata sen seinän, harmi etten reilussa vuodessa ole tajunnut et nääpiön unien kesto mitataan minuuteissa enkä tosiaankaan tajunnut etten saa sitä maalitonkkaa auki ilman että soitan naapurin apuun (maailman kilteimmän naapurin joka kaikkien näiden vuosien jälkeenkin vastaa mulle puhelimeen tietäen et joutuu aina johonkin kriisinhallintatehtäviin) enkä tajunnu sitäkään et toi maalaus ei oo ehkä ihan vartin setti. mut nyt se on jo melkeen valmis ja himmeässä valaistuksessa varsin tyylikäskin. mut mitähän sille tikkurilan värihenkilölle on juotettu jos toi sävy on sen mielestä shamppanja? (niin ja jos joku tarvii maalia niin täältä saa, on jokunen litra ylimäärästä)..

jos oikeen revittelen niin saatan laittaa ennen-jälkeen otoksia.